12.02.2019

Aivomme tarvitsevat liikettä

Samuli Mäenpää
Asiantuntijavalmentaja

Liikunnallisen elämäntavan tiedetään olevan ehdottoman tärkeää nimenomaan fyysisen suorituskyvyn kannalta. Kenties niinkin korostuneesti, että emme ole pitäneet sitä arvossa sosiaalisten ja henkisten voimavarojen näkökulmasta. Kirjoitukseni tärkeänä ja samalla ajankohtaisena tavoitteena on avata liikunnan merkitystä henkiseen suorituskykyyn ja hyvinvointiin – eli antaa vastauksia kysymykseen, millaisia vaikutuksia liikkumisella ja liikkumattomuudella näyttää olevan aivojen toiminnan näkökulmasta.

Aloitetaan lyhyellä historian sekä biologian katsauksella. Nykyihminen on kehittynyt omaksi lajikseen noin 200 000 vuotta sitten, ja kehittynyt nykyisen kaltaiseksi jo noin 60 000 vuotta sitten. Ensin olimme keräilijöitä ja metsästäjiä, siitä harppasimme maanviljelykseen, hyppäsimme teollistumisen pyörään ja viimeiset 20-30 vuotta olemme ”juosseet” digitalisaation aikakautta. Jos koko ihmiselämän historiaa kuvattaisiin yhtenä vuorokautena, tarkoittaisi viimeisin 20-30 vuotta suhteessa alle yhtä sekuntia. Evoluution kautta tapahtuvan kehityksen on todettu vievän aikaa 10 000 - 20 000 vuotta, joka tarkoittaa sitä, että biologisesti elämme edelleen samanlaisessa kehossa, kuin aikanaan Afrikan savanneilla metsästäen ja keräillen!

Jos antaisin sinulle lääkettä, jolla saisit lisää lisää luovuutta, keskittymiskykyä, energisyyttä, muistia ja stressinsietokykyä, ottaisitko sen vastaan?

Siispä tässä sinulle liikuntaa sopivasti annosteltuna – ole hyvä!

Viimeaikaiset tutkimukset ovat selvittäneet liikunnan vaikutuksia aivojen rakenteeseen ja toimintaan. Esimerkkinä hippokampuksen – aivojen muistikeskuksen – on todettu saavuttavan huippukokonsa 25-30 vuoden iässä, ja surkastuvan tämän jälkeen noin prosentin vuosivauhtia. Erikseen hiirillä todettiin jo aikaa sitten aivojen kehittyvän aktiivisuuden seurauksena, ja samanlaisia havaintoja on todettu myös ihmisillä. Eräässä sadan henkilön tutkimuksessa puolet testijoukosta toteuttivat kestävyysharjoittelua reippailla kävelylenkeillä, ja puolet taas venyttelyä 40 minuuttia kerrallaan, kolme kertaa viikossa vuoden ajan. Vuoden alussa ja lopussa osallistujien aivojen rakenne kuvattiin ja suoritettiin muistia mittaavat testaukset. Lopputuloksena hippokampuksen koko oli venyttelyryhmällä surkastunut 1,4%, kun taas sykettä säännöllisesti nostaneiden ryhmässä sen koko oli kasvanut 2%. Kävelyä harrastaneilla myös muistitoiminnot todennettiin paremmaksi. Muita tutkimuksien kautta saatuja erillisiä havaintoja olivat: Luovuutta vaativissa tehtävissä suorituskyky oli parantunut 50% tunti kävelyharjoituksen jälkeen, luetun ymmärtäminen parantui 20 minuutin fyysisen harjoituksen ansiosta ja yksi vähintään kohtalaisesti kuormittava liikuntakerta todettiin vaikutukseltaan yhtä masennuslääkeannosta vastaavaksi. Kaikki tämä siis viittasi lupaavasti mahdollisuuksiin kehittää tietoisia toimintoja fyysisen aktiivisuuden kautta.

Miten paljon vähemmän sitten liikumme nykyään kuin entisaikojen ihmiset? Nykyajan esimerkeistä Hadza-heimon edustajat Tansaniassa elävät hyvin samanlaista elämää kuin metsästäjä-keräilijäkansat aikoinaan. Maanviljelyksen aktiivisuustasoa puolestaan on mitattu omavaraisista amisseista Yhdysvalloista. Näihin ryhmiin kuuluvien ihmisten mitattu keskiaktiivisuus on 11-12 liikuttua kilometriä ja 18 000 askelta päivässä. Nyky-yhteiskuntamme edustajat keräävät keskimäärin noin 6000-7000 askelta päivässä. Aikamoinen romahdus aktiivisuudessa, sanoisin.

Ratkaisu moniin henkisiin, sosiaalisiin ja fyysisiin haasteisiin voisi edelleen olla palaaminen taaksepäin kohti aktiivisemaa elämää.

Entisaikoihin ihminen vielä luonnollisesti motivoitunut maratonin juoksemisesta, vaan haasteet sekä samalla onnistumiset liittyivät selviytymiseen ja jopa kirjaimellisesti juoksemiseen henkensä edestä. Ihmisen täytyi metsästää, löytää suojaa, reittejä paikasta toiseen ja paeta saalistajilta. Yhteistyö ihmisten kesken oli elintärkeää. Ei siis ole mielestäni mikään ihme, että useat meistä saavat hyvää oloa mm. kestävyystyyppisestä liikunnasta, syömisestä, vaihtuvista ympäristöistä ja yhteisöllisestä tekemisestä toisten ihmisten kanssa. Tällaisten toimintojen parissa aivomme ovat kehittyneet ajan kuluessa, ja suurempi aktiivisuus on ollut elämäntapaamme tässä nopeasti kehittyvässä maailmassa, viime vuosia lukuun ottamatta. Samalla muutos ympäristötekijöissä ja tavoissamme elää selittää paljolti sitä, miksi meillä on monesti haasteita voida hyvin. Ylikuormitumme ja oireilemme herkemmin, koska emme kykene sopeuttamaan toimintojamme ympäristöömme riittävän hyvin. Vaikka elinympäristömme ei ole tietysti enää samanlainen verrattuna entisaikojen elämään, ratkaisu moniin henkisiin, sosiaalisiin ja fyysisiin haasteisiin voisi edelleen olla palaaminen taaksepäin kohti fyysisesti aktiivisempia tapoja elää.

Päätän tämän kirjoituksen seuraavaan hyvään lausahdukseen, jonka olen itseäni viisaammilta kuullut: Liikunta on fyysisesti tärkeää, mutta henkisesti jopa välttämätöntä.

Tämän tekstin kirjoittamiseen on osallistunut Virran vastaava lääkäri Pippa Laukka.

*Lähteet:

Exercise training increases size of hippocampus and improves memory

Duodecim terveykirjasto. Alkuperäinen lähde: Blumenthal ym. (1999))

Aivovoimaa – Näin vahvistat aivojasi liikunnalla (Atena 2017).

Käyttämäsi selain on vanhentunut ja se ei välttämättä toimi tällä sivustolla. Suosittelemme uusimman Chrome-, Firefox- tai Safari-selaimen käyttämistä.